LOKAKUU

Tosiaan se aika mennä viipottaa. Just tulikin radiossa, että sillon tietää tulleensa vanhaksi, kun tuntuu, että aika menee niin nopsaa ettei huomaakaan. Musta on tuntunu tällaselta jo jonkin aikaa. Hmm... olen siis vissiin tullut vanhaksi;););) No ei vais. Tänään oli mukava päivä. Menin seiskaksi aamuvuoroon töihin, mies vei samalla pojat hoitoon (mieskin siis meni itse seiskaan töihin). Työpäivän jälkeen surautin siskoni kanssa bussilla poikia hakemaan. Hörpättiin kahveet samalla ja suunnattiin kotiin. Vanhempi poika lähtikin sitten siskoni kanssa elokuviin ja ite jäin nuoremman kanssa kotiin. Vähän sitten siivoiltiin, tehtiin muusia ja jauhelihakastiketta ja lähettiin kirpparikierrokselle.

Voin kertoa, että järkytyin, kun käytiin kirpparilla. Joku myi käytettyä, äärettömän kulunutta ja kaiken lisäksi rikkinäistä haalaria yli 20 euron hinnalla. Ei siinä siis mitään, tyhmä ei oo se joka pyytää, vaan se joka maksaa... mutta silti! Kuinka joku oikeesti kehtaa???

Ite koitan aina vielä pestä vaatteet, jotka vien myyntiin ja katon, että ovat suht.hyvä kuntoisia. 

Käytiin vielä samalla hakemassa pojille automatto vanhemman pojan huoneeseen. Sitä hän on toivonut jo kauan, kun edellinen hajosi. Voi sitä ilon määrää, kun pääsi hurruuttelemaan autoilla siihen.:)

Kerkesin sitten vielä pesasta ikkunoita ja kahvitella "vieraiden" kanssa. Iltalenkillä käytiin koko poppoon voimin, tekikin oikein hyvää. Raitis ja pimeä syysilta:)

Mutta nyt riennän alakertaan kattomaan BB:tä. Kauniita unosia kaikille!